Nykyisin kahdeksi eri tanssimuodoksi mielletyt sottiisi ja jenkka ovat alun perin olleet saman tanssin eri nimityksiä, joista sottiisi on vanhempi. Schottische-niminen tanssi esiintyi ensimmäistä kertaa saksalaisissa kaupunki- ja kyläjuhlissa 1830- ja 1840-luvuilla. Sen mahdollisina alkumuotoina on mainittu polkkaa, saksalaista Hopser-tanssia sekä ranskalaista Ecossaise-tanssia, jonka paritanssina tanssitun loppuosan on arveltu olleen esikuvana sottiisille. Ilmeisesti tanssin nimi on tullut Ecossaisesta (ransk. skotlantilainen > saksaksi Schottische), mutta todennäköisesti polkan vaikutus on ollut vahvin. Tähän viittaa myös tanssin yksi monista suomalaisista nimityksistä, saksanpolkka (ruots. tyska polka). Kansanomaisena tanssina vanhin tieto sottiisista Suomessa on 1860-luvulta. Tanssi yleistyi 1870- ja 1880-luvuilla ja saavutti laajan suosion vähitellen koko maassa.
Sottiisi on musiikillisesti lähellä polkkaa, ja ainoa merkittävä ero sottiisi- ja polkkamusiikin välillä on tempossa.
Sottiisi on musiikillisesti lähellä polkkaa, ja ainoa merkittävä ero sottiisi- ja polkkamusiikin välillä on tempossa: sottiisi on selvästi polkkaa hitaampi. Tanssillisesti ne eroavat toisistaan siinä, että tavallinen polkka koostuu yleensä pelkästään suljetussa tanssiotteessa tapahtuvaa liikkumista, joko eteen-/taaksepäin tai pyörien, kun taas sottiisiin kuuluu yleensä avoimessa otteessa suoritettava liikkuminen tanssisuunnassa eteenpäin sekä sitä seuraava pyörintä suljetussa otteessa. Eteenpäin liikkuminen tapahtuu polkan tapaisin vaihtoaskelikoin joko ilman hyppyä tai hypäten askelikon lopussa: jälkimmäistä kutsutaan nykyään jenkan askelikoksi, vaikka se on rakenteeltaan samanlainen kuin yleiseurooppalainen polkka-askelikko. Ensimmäisessä tapauksessa tätä seuraava pyörintä tapahtuu ns. pistoaskelin ja jälkimmäisessä hyppyaskelikoin.
Sottiisista tunnetaan jonkin verran muunnelmia, ja yksi vanhimmista on Kaakkuri, josta on tietoja tanssin, sävelmän ja sanojen osalta eri puolelta Suomea aina Kittilää myöten. Eri muunnelmat ja toisinnot ovat varsin lähellä toisiaan ja eroavat erityisesti nimien osalta. Sottiisilla onkin harvinaisen paljon nimityksiä: esimerkiksi sotiisi, sodenssi, saksanpolkka, tyyskä ja ruotsinkielisellä alueella schottis, tyska polka, tvåstigare, hollandspolka.
Sottiisilla onkin harvinaisen paljon nimityksiä: esimerkiksi sotiisi, sodenssi, saksanpolkka, tyyskä ja ruotsinkielisellä alueella schottis, tyska polka, tvåstigare, hollandspolka.
1900-luvulla yleistyi nimenä jenkka, jonka alkuperä ei ole täysin selkeä. Todennäköisin selitys on ruotsin sana ”jämka”, joka viittaa mahdollisesti tanssimiseen tasaisesti. Tanssin eri nimitykset eivät alun perin viitanneet tiettyyn tanssitapaan tai -tyyliin, vaan niitä käytettiin paikallisesti eri tavoin. Viimeistään 1900-luvun lopulla jenkka vakiintui hyppäävän tanssimuodon nimitykseksi, kun taas kävelypohjaista muotoa alettiin kutsua sottiisiksi. Ruotsinkielisellä alueella schottis on nykyäänkin yleisnimitys molemmille tavoille.
Sottiisin suosio nykyaikana perustuukin hyvin pitkälle siihen, että tanssija voi jatkuvasti opetella uusia sottiisivariaatioita.
Kansanmusiikki- ja kansantanssitapahtumissa sottiisia soitetaan ja tanssitaan yleisesti. Sottiisista tunnetaan kymmeniä erilaisia variaatioita, ja niitä kehitellään myös koko ajan uusia. Sottiisin suosio nykyaikana perustuukin hyvin pitkälle siihen, että tanssija voi jatkuvasti opetella uusia sottiisivariaatioita. Näiden joukosta löytyy sopivia haasteita niin vasta-alkajalle kuin pitkään sottiisia tanssineelle.
